Hei meille tulee vauva! meillä on pulla uunissa! Tiedättekö vielä onko se tyttö vai poika? – Jompi kumpi, vastaan onnellisena. Mitä väliä sillä on, koska ollaan yritetty tätä lasta pitkään. Mitä jos vauva on kovasti toivottu, oikein tekemällä tehty ja jos äiti ei osaakkaan tuntea yhtä suurta iloa ja onnea syntymän jälkeen, kuin oli kuvitellut? Vanhemmuus on muuttunut suorittamiseksi, lasten tekeminenkin on jo suoritus. Toiset onnistuu heti, toiset eivät edes vuosien yrittämisenkään jälkeen.

Työssäni kätilönä kohtaan erilaisia perheitä laidasta laitaan. On ensisynnyttäjiä, uudelleensynnyttäjiä, sijaissynnyttäjiä, on pitkään harkittuja ja toivottuja vauvoja, on ”yllätys” vauvoja ja hups! vahinkoja. Oli tilanne siten mikä tahansa, niin kaikki on siinä vaiheessa kuitenkin uuden tilanteen edessä ja suurien tunteiden vallassa. Uusi elämä on aina ihme, oli lähtökohta mikä tahansa. Tehtäväni on tukea perhettä parhaalla mahdollisella tavalla, jotta kaikki sujuisi kotona hyvin sairaalasta pääsyn jälkeenkin.

Jokainen vanhempi kasvaa vanhemmuuteen pikkuhiljaa. On tärkeää kuitenkin saada vanhemmat oivaltamaan, että kaikkein tärkein vanhemmuuden kompassi on oma sydän ja intuitio. Sanon usein vanhemmille kotiin lähtiessä, että luottakaa omaan vaistoon. Sisäiseen ääneen, tunteeseen, siihen, että jos tuntuu siltä ettei kaikki ole kunnossa, mutta luottakaa myös siihen, kun sisällä on rauha. Silloin kaikki on hyvin.

Vanhemmaksi tuleminen nostaa kaikki vaistot, mutta myös pelot pintaan ja niin sen kuuluukin olla. Se on elämän jatkumisen edellytys. Tänä päivänä kuitenkin monet vanhemmat haluavat kaikkiin kysymyksiin heti vastauksen. Halutaan tietää miten vauvat ikäänkuin toimivat, halutaan vauvan ”käyttöopas”. Tunteille ei jätetä tilaa, saatikka, että annettaisiin luontaisen vaiston herätä rauhassa ja opittaisiin lukemaan itse vauvaa, sen viestejä, eleitä luonnetta ja energiaa. Oppaita luetaan kilpaa ja ahmitaan tietoa kaikesta tulevasta jo hyvissä ajoin ennen synnytystä. Teoriassa ollaan hyvinkin valmiita vanhempia, koska ollaan luettu kirjoja kannesta kanteen ja valmistauduttu vanhemmuuteen. Monelle saattaa kuitenkin tulla suurena yllätyksenä erilaiset tunteet, jotka nousevat pintaan vasta vauvan syntymän jälkeen. Niihin tunteisiin ei etukäteen voi valmistautua.

Ihmisen suhtautuminen muuttuu aina, kun kyse on henkilökohtaisesta kokemuksesta, jossa on mukana tunteita. Olemme saattaneet rakentaa etukäteen mielikuvia valmiiksi erilaisista tilanteista ja jos ne eivät toteudu siinä muodossa, kuin on kuvitellut, saattaa mieli tulkita sen epäonnistumiseksi. Vanhemmuus on kuitenkin sellainen asema, johon ei voi valmistautua etukäteen, siihen valmistutaan pikkuhiljaa erilaisten kokemusten myötä.

Neuvoni tuoreille vanhemmille on: -Anna sisäisen vaiston herätä henkiin, älä suorita, älä kiirehdi, älä tee niin kuin kuuluu tehdä vain opitun tavan vuoksi, vaan tee, koska sinusta tuntuu siltä. Tunne sisäinen ohjauksesi ja toteuta vanhemmuutta sen pohjalta. Sen avulla voimme luoda jotain uutta ja jättää jälkeemme vielä joskus jotain viisasta.

– Emilia Ek

Kuva: Tony Halttunen

Share This